Ninnin Mamiya-päiväkirja

Ninnin Mamiya-päiväkirja

Rakas päiväkirja… Tällä kertaa meillä on vieraskirjoittajana valokuvausta Lahdessa opiskeleva Ninni Vidgren. Hän jakaa kanssanne kokemuksiaan filmikuvauksesta, jolla on yhä hyvin vahvat perinteet valokuvauksen opetuksessa Suomessa. 

 

Tutustuin keskikoon kameroihin melkein heti aloitettuani valokuvauksen opintoni Lahden Muotoiluinstituutissa. Aikaisempaa kokemusta minulta ei niistä löytynyt. Suuret laitteet ja 120 filmi herättivät kunnioituksen ja pelonsekaisia tunteita; osaisinko kuvata tuollaisella mötköllä? Entä jos filmi menee ryttyyn ja kaikki pieleen? Valitsin esille tuoduista kameroista kuitenkin suurimman: Mamiya RZ67. Filmin lataus ei sujunut aluksi laisinkaan ja tarkennuskin vaati erityistä opettelua. Mamiya toi myös uusia haasteita mallinohjaukseen; etsimessä kaikki näkyy peilikuvana.

 

Ensimäinen kuvausreissuni ei sujunut ongelmitta, kuten olettaa saattoi. Kamera jumitti filmin aina viiden kuvan jälkeen, joten materiaalia kertyi puolet vähemmän kuin olin suunnitellut. Filmin kehitys jännitti enemmän kuin koskaan. Entä jos siellä ei olekaan kuvan kuvaa?!? Kaikki sujui kuitenkin paljon paremmin kuin olin odottanut ja pääsin työstämään kuvia pimiöön.

 

Mamiya RZ 67:lla työskentely eroaa kinolla kuvaamisesta paljon. Kamera itsessään asettaa jo toisenlaisia rajoja, sillä se on painava ja kömpelö. Jalustan käyttö on suositeltavaa, ainakin jos haluaa kuvata sisätiloissa. Filmit ovat myös lyhyempiä ja käytössä olevat ruudut on suunniteltava tarkemmin kuin kinolla, saatika sitten digillä kuvatessa. Näiden asioiden ei kuitenkaan kannata antaa pelottaa innokasta kuvaajaa. Mamiyalla työskentely on erittäin palkitsevaa ja iso filmikoko antaa paljon enemmän kuin perus kinokoko. Se on myös oiva keino oppia valokuvasta ja valokuvauksesta jotain uutta historian kautta.

Nuoret-valokuvaajat-Ninni-Vidgren-filmikuvaus-LauriNuoret-valokuvaajat-Ninni-Vidgren-filmikuvaus-Olli

 

Muista tykätä NVK:sta Facebookissa

Seuraa lisäksi meitä Blogilistassa: Lisää suosikiksi