Kesä on festivaalikuvauksen aikaa

Kesä on festivaalikuvauksen aikaa

Musiikkidiggareiden kesän kohokohtia ovat festivaalit, jotka täyttävät kesän viikonloput mielenkiintoisine artistikattauksineen. Musiikkia fanittavalle valokuvaajalle festivaalit ovat oiva tapa yhdistää kaksi intohimoa: musiikin ja valokuvauksen. Musiikkifestivaaleilla bändejä on esiintymässä monta sorttia, ja isoilla lavoilla artisteilla on tilaa esiintyä, ja isojen lavavalojen lisäksi luonnonvaloakin on saatavilla.

PMMP:n Paula Vesala Provinssirockissa vuonna 2013. Yleisön eturivissä joku puhalsi kuplia, ja onnekseni Paula kurkotti yhtä kuplaa kohti juuri edessäni. Kuva: Mikko Pylkkö

PMMP:n Paula Vesala Provinssirockissa vuonna 2013. Yleisön eturivissä joku puhalsi kuplia, ja onnekseni Paula kurkotti yhtä kuplaa kohti juuri edessäni. Kuva: Mikko Pylkkö

Festivaaleille erillinen kuvauslupa vaaditaan lähes poikkeuksetta. Kuvauslupa oikeuttaa järjestelmäkameran tuomisen festivaalialueelle, sekä artistien kuvaamisen lavan etuosasta eli niin kutsutusta photopitistä.  Klubikeikoille on yleensä helpompi saada kuvauslupa, ja monelle keikalle saa tuoda kameran ilman lupiakin. Myös joillekin festivaaleille saa yleisö tuoda järjestelmäkameroita. Kameraa koskeviin sääntöihin kannattaa tutustua ennen festivaaleille menoa.

Nightwish on yksi harvoista suomalaisbändeistä, jolla on suuret määrät rekvisiittaa lavalla. Tuskastelin pitkään bändin päähahmon Tuomas Holopaisen kuvaamista, sillä hänellä oli niin iso arsenaali tavaraa soittimiensa edessä. Vuoden 2013 Tuskassa Holopaisen naama pilkisti kuitenkin sopivasti hänen urkupillien välistä. Kuva: Mikko Pylkkö

Nightwish on yksi harvoista suomalaisbändeistä, jolla on suuret määrät rekvisiittaa lavalla. Tuskastelin pitkään bändin päähahmon Tuomas Holopaisen kuvaamista, sillä hänellä oli niin iso arsenaali tavaraa soittimiensa edessä. Vuoden 2013 Tuskassa Nightwish-maestron naama pilkisti kuitenkin sopivasti hänen urkupillien välistä. Kuva: Mikko Pylkkö

Pienet klubikeikat ja festivaalit jakavat kuvaajien keskuudessa mielipiteitä. Toiset kuvaajat tykkäävät kuvata pienillä klubeilla, joissa pääsee bändiä lähemmäksi ja liikkumaan vapaammin. Toiset pitävät isoista festivaaleista niiden runsaan artistikattauksen, parempien valojen ja isompien lavojen takia. Kummassakin on omat etunsa.

Festivaalien ja niiden isojen lavojen ehdoton vahvuus on hieno valaistus. Etenkin isoilla artisteilla myös valoshow:n on panostettu. Vaikka artisti itse ei juuri liikahtaisi soittimensa tai mikkinsä takaa, saa valoista lisämaustetta kuviin. Festivaalien lavavalot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Tällöin luonnonvaloa riittää vielä valaisemaan lavaa, mutta lavavalot erottuvat hienosti.

Europen laulaja Joey Tempest tuli monet kerrat aivan lavaetuosaan South Park -festivaaleilla vuonna 2014. Kerran hän kurkotti sopivasti eteensä, samalla lavavalon osoittaessa suotuisasti kohti kameraa. Näyttää kuin Joey tavoittelisi valoa. Kuva: Mikko Pylkkö

Europen laulaja Joey Tempest tuli monet kerrat aivan lavaetuosaan South Park -festivaaleilla vuonna 2014. Kerran hän kurkotti sopivasti eteensä, samalla lavavalon osoittaessa suotuisasti kohti kameraa. Näyttää kuin Joey tavoittelisi valoa. Kuva: Mikko Pylkkö

Itseäni konserttikuvauksessa kiehtoo kontroillomaton tilanne, jossa muuttuvana tekijänä on artistin lisäksi myös lavan valot ja savu. Koitan etsiä mielenkiintoisia tapahtumia sekä valon ja varjon yhdistelmiä. Pyrin myös saamaan artistien tunnelatauksen ja keikkatapahtuman fiiliksen näkymään kuvissani. Perinteinen, tiukasti rajattu kuva artistista on mielestäni tylsä, jos siinä ei ole mitään koukkua, esimerkiksi artistin ilmeessä.

Joskus lavalla on todella paljon savua, eikä oikein tiedä että miten kuvaan saisi ilmeikkyyttä. Dimmu Borgirin esiintyessä Tuskassa 2014 lavalla oli todella paljon savua. Savun seasta solisti Shagrath vilkaisi pahaenteisesti kohti kameraa. Kuva: Mikko Pylkkö

Joskus lavalla on todella paljon savua, eikä oikein tiedä että miten kuvaan saisi ilmeikkyyttä. Dimmu Borgirin esiintyessä Tuskassa 2014 lavalla oli todella paljon savua. Savun seasta solisti Shagrath vilkaisi pahaenteisesti kohti kameraa. Kuva: Mikko Pylkkö

Children of Bodomin kitarasankari Alexi Laihosta on paljon kuvia joissa hän soittaa sooloa kitara polvellaan. Myös minulla. Vuoden 2013 Sauna Open Airissa koitin saada vihdoin jotain uutta, ja Laiho sattui kuin sattuikin hyppäämään sopivasti biisin väliosan aikana. Kuva: Mikko Pylkkö

Children of Bodomin kitarasankari Alexi Laihosta on paljon kuvia joissa hän soittaa sooloa kitara polvellaan. Myös minulla. Vuoden 2013 Sauna Open Airissa koitin saada vihdoin jotain uutta, ja Laiho sattui kuin sattuikin hyppäämään sopivasti biisin väliosan aikana. Kuva: Mikko Pylkkö

Vaikka kuvauslupaa ei festivaalille heltiäisi, on festivaaleilla silti paljon kuvattavaa. Yleisön seasta voi yhtälailla saada hyviä konserttikuvia – jopa mielenkiintoisempiakin, kuin lavan edestä. Yleisöstä kuvaan voi sommitella etualalle yleisöä, tai vaikkapa festivaalialueen rakennelmia. Myös itse yleisöstä löytyy paljon kuvattavaa. Raskaan musiikin keikoilla moshpitit ovat hauskaa kuvattavaa – niiden seassa saa olla varovainen ettei itse vain tempaannu mukaan.

Myös yleisöstä voi saada mielenkiintoisia kuvia. Tämä episodi tapahtui Anthraxin keikalla Tuskassa 2014. Laulaja Joey Belladonna nappasi lavan sivussa olleen videokuvaajan kameran ja rupesi kuvaamaan tätä samalla laulaessa. Olin juuri poistunut kuvausalueelta, ja onnekseni minulla oli vielä kamera kädessä. Kuva: Mikko Pylkkö

Myös yleisöstä voi saada mielenkiintoisia kuvia. Tämä episodi tapahtui Anthraxin keikalla Tuskassa 2014. Laulaja Joey Belladonna nappasi lavan sivussa olleen videokuvaajan kameran ja rupesi kuvaamaan tätä samalla laulaessa. Olin juuri poistunut kuvausalueelta, ja onnekseni minulla oli vielä kamera kädessä. Kuva: Mikko Pylkkö

Moshpitien kuvaaminen on hauskaa. Kannattaa olla varuillaan ettei itse joudu pittiin mukaan - tai joku pittaaja kaadu päällesi. Kuva: Mikko Pylkkö

Moshpitien kuvaaminen on hauskaa. Kannattaa olla varuillaan ettei itse joudu pittiin mukaan – tai joku pittaaja kaadu päällesi. Kuva: Mikko Pylkkö

Toinen (melkein) yleisöstä otettu kuva. Provinssirockissa kuvausalue jatkuu aitaa pitkin myös hiukan yleisöalueen sisälle. Nojasin aivan aitaan kiinni, jotta sain yleisöä sommiteltua kuvaan etualalle. Kuva: Mikko Pylkkö

Toinen (melkein) yleisöstä otettu kuva. Provinssirockissa kuvausalue jatkuu aitaa pitkin myös hiukan yleisöalueen sisälle. Nojasin aivan aitaan kiinni, jotta sain yleisöä sommiteltua kuvaan etualalle. Kuva: Mikko Pylkkö

 

Kuvausseikkailuni jatkuvat Instagramissa sekä Twitterissä nimimerkillä @mpylkko.

Myös Nuoret Valokuvaajat on Instagramissa nykyään! Löydät meidät nimimerkillä nuoretvalokuvaajat.