Mulkosilmäinen monoliitti ja karttapalvelun helmet

Mulkosilmäinen monoliitti ja karttapalvelun helmet

Tässä artikkelissa valokuvaaja Sami Aalto tarjoaa Nuorten valokuvaajien seuraajille mielenkiintoisen katsauksen panoraamakuvaukseen.

Googlen päivitettyä Photo Sphere -palveluaan syntyi tarve päivittää myös edellinen Photo Sphere -artikkeli. Vaan tuntui ankealta tehdä päivitystä pelkästään siitä, koska loppuen lopulta uutta infoa ei oikeastaan olisi käsiteltäväksi järkevän artikkelin verran. Joten ratkaisu oli tunkea mukaan jotain muutakin uutta – ja sehän onnistui tällä kertaa melko kutkuttavan kameran muodossa.

Ennen erillisenä ollut Google Photo Sphere on nykyään kiinteästi osa Google Street Viewtä. Ja hyvänä puolena se, että nyt pelkän hassun jutskelin sijaan Photo Spheret ovat nyt entistä tiiviimmin integroitu osaksi Street Viewtä ja Google Mapsia. Eli ulkopuolinen ja entuudestaan tietämätön törmää nykyään entistä helpommin ja huolettomammin toisten käyttäjien ottamiin panoraamakuviin.

Googlella on siis päällä ihailtavan kunnioitettava web 2.0 -mentaliteetti, jossa pelkän yksisuuntaisen sisällön tuuttaamisen sijaan annetaankin käyttäjille alusta luoda sisältöä. Se, että Google ajaa kuvausautolla pitkin katuja ja kujia ympäri maailmaa, on yksi juttu. Mutta toinen juttu on se, että jokainen meistä voi ottaa samanlaisia kuvia teknologialla, joka meillä on jo käsissämme (tai taskuissamme) ja julkaista tuotokset näkyville samaan palveluun ja samalla näkyvyydellä kuin Googlen omat tuotokset.

Google on myös lisännyt mukaan muita hauskoja ominaisuuksia, kuten esimerkiksi uutiskirjeet viimeaikaisista muutoksista omien kuvien tilastoissa. Satunnaisen statistiikan vastaanottaminen lisää puuhaan paljon hauskuutta. Mutta päivitysten helmi on se, että palvelu tukee nykyään suoraan muutamia panoraamakameroita. Ensimmäinen Googlen tukema halvahko kuluttajamalli oli Ricoh Theta S, mutta ajan myötä mukaan on päivittynyt vielä lisää kameroita kun niitä on putkahdellut markkinoille.

Noilla ihastuttavilla mulkosilmäkameroilla kuvatessa tuloksena on yhdellä napin painalluksella panoraama, jonka pystyy lätkäisemään kännykän kautta suoraan Googlelle. Eli kaikki aikaisemmat Photo Spheren nihkeimmät ongelmat on syrjäytetty, koska enää ei tarvitse kuvata kännykällä kourallista kuvia ja epätoivoisesti palvoa algoritmikoneistolta lopputulosta, joka ei olisi ihan katastrofaalisen huono.

Pähkinä kuvattavaksi

Jos jotain, niin kyllä se ainakin hienolta näyttää. Monoliittimainen kapistus vaikuttaa joltain 2001 Avaruusseikkailun miniatyyri-rekvisiitalta. Julmetun siirappisen designin omaava, minimalistisen mattamusta mötikkä tuntuu käsissä pienestä koostaan huolimatta jykevältä ja painavalta. Toki vekottimen hampurilaismainen rakenne aiheuttaa pientä nitinää ja natinaa, mikä on suunnattoman ikävä ilmiö ottaen huomioon että muuten kokonaisuus olisi ällistyttävä.

Koko höskä sisältää vähäiset nappulat käyttöliittymäksi. Siitä löytyy reunoista virta, wifi ja video/still napit. Pohjassa on perinteinen 3/4 kierre jalustalle, Misco-USB lataukseen ja HDMI streamaukseen. Yläpäästä taas löytyvät pienet mikrofonien ja kaiuttimen reiät. Keskellä runkoa on muutamien valojen lisäksi iso nappi sulkimelle, sekä tietenkin molemmin puolin on ne melkoisina mulkosilminä tuijottavat kalansilmälinssit à la f/2.

Ja ne mulkosilmät kyllä näkevät. Mitään mullistavaa siinä ei pitäisi olla, mutta kun siinä vaan nyt sattuu olemaan. Se että kamera pystyy kuvaamaan kaiken ympäriltään on aika makeaa ja koskettavaa, mutta se käsityskyvyn nyrjäyttävä ja todellisuus-sulakkeen poksauttava ominaisuus on seuraava askel: Theta kuvaa itsensä kuvista ulos.

Ricohn veijarit ovat tehneet kamerasta juuri sellaisen, että jos sen lätkäisee paikoilleen ihan minne tahansa ja laukaisee sen etänä kännykällä sen omasta sovelluksesta, niin tuloksena on täydellisesti kamerasta vapaa panoraama. Lopputuloksessa ei parhaimmassa tapauksessa näy kameran itsensä lisäksi edes yhtään mitään jälkeä siitä, että kuvassa olisi ollut joku vekotin ottamassa sen.

Ja kyllä, havaitsin tämän ominaisuuden vahingossa ja täysin sattumalta. Nakkasin Thetan niin kivikkoon, pöydälle kuin puun oksalle räpsyttäessäni kuvia. Myöhemmin Google Mapsia katsellessa tajusin, että kuvissa ei ole näkyvissä yhtään mitään jälkeä kamerasta. No niin! Thetan voi siis ihan huoletta nakata pöydälle ja naputtaa kuvia ilman suurempia huolia siitä, että kuvaan jäisi mitään  merkittäviä todisteita kameran olemassaolosta.

Thetan kaltaisissa kameroissa tiivistyy todella mielenkiintoinen, uusi tapa kuvata. Se kääntää  päälaelleen niin koko valokuvauksen kuin myös ja videokuvauksen idean. Toisaalta olisi  verrattain intuitiivista todeta, että tälläisen vekottimen kanssa pääsee helpommalla, koska ei tarvitse edes rajata kuvia. Mutta oikeastaan Thetan kaltainen panoraamakamera on melko täpinöitä aiheuttavan mielenkiintoinen kuvauskokemus.

Ei, kuvia ei tarvitse rajata perinteiseen tyyliin, mutta joku erikoinen sommittelu ja rajaus on silti olemassa. Thetan kanssa kuvan rajaaminen ja sommittelu tulee avartavan nyrjäyttäväksi kokemukseksi: jos kamera ottaa kuvan kaikesta mahdollisesta ympärillä, mikä on optimaalisin paikka ottaa kuva?

En kyllä itse kokenut hetkeäkään, että Thetan kanssa olisi ollut jotenkin merkittävästi perinteistä valokuvausta helpompaa kuvata. Se on erilainen, se on tietynlainen. Mutta ei sitä kyllä haluaisi myöntää miksikään automaattiseksi, silmät kiinni kuvien ampumiseksi.  Kyllä sillä täytyy rajailla ja sommitella tietyllä tavalla. Ja se on oikeastaan aika hauska, viihdyttävä ja kutkuttava tapa. Tuntui että hetken leikittely Thetan kanssa antoi aivan uutta perspektiiviä ja tuulahdusta perinteiseen valokuvaukseen järjestelmäkameran kanssa.

Theta ottaa kuvia. Se on valokuvausta. Ja valokuvaus on aina tarinoiden kertomista. Mutta jos kamera ottaa täyden 360 panoraaman…. Miten sillä saa kerrottua tarinoita kaikkein väkevimmässä, koskettavammassa ja pysäyttävimmässä muodossa? Thetalla kuvaaminen osoittautui toisinaan jopa melkoiseksi pähkinäksi. Mutta kyllä se aina hauskaa oli – ennen kaikkea. Siinä on tietty oma viehättävyytensä.

ISO ja karskea

Kun panoraaman pystyy kuvaamaan yhdellä napin painalluksella, tarkoittaa se sitä että Thetalla pystyy kuvaamaan juuri niitä Photo Sphere kuvia, joita kaikkein eniten pitäisi kuvata: tapahtumia, ihmisiä, tilanteita, väkimassoja…

Periaatteessa Theta on todella makea pakkaus – vaan käytännössä se jää kyllä täydellisyydestä tai mistään vähääkään sitä lähellä olevasta määreestä muutaman valovuoden päähän. Kyseessä on erityisen uutta teknologiaa, joka on vasta ylipäänsä saapumassa markkinoille. Kuten aina, uuden teknologian ensiaskeleet kuluttajamarkkinoilla ovat alkuun hieman haparointia. Tuotteissa on paljon kompromisseja ja ne kosiskelevat lähinnä hyvin pientä ryhmää fanaattisimpia visionäärejä.

Se täytyy kyllä todeta suklaisen ihanaisena seikkana, että Thetan kuviin ei koskaan ilmestynyt oikein mitään merkittäviä ja huomattavia valotusongelmia. Kahden linssin kuvat synkkaantuvat yhteen aika sulavasti, eikä mitään huomattavia ongelmia eri linssien valotusten välille tullut oikein edes yrittämällä. Myöskin vielä haastavaan vastavaloon kuvatessa Theta putkauttaa pihalle ihan toimivaa jälkeä eikä flareta kauhean pahasti.

Niitä ei niin miellyttäviä ominaisuuksia Thetan ulostulosta kyllä löytyy enemmän kun haluaisi myöntää. Automaattitarkennus heitteli välillä vähän sinne ja tänne. Tuotosten joukkoon mahtui kivan tarkkoja kuvia, mutta kauhean usein sieltä löytyi jotain pikselipuuron, pikselivellin ja pikselivanukkaan risteytystä tai niiden muita serkkuja.

Ja sokerina pohjalla yllätysten yllätys, ihastusten ihastus: ISO on karsea. Kestävyyttä ei oikein ole ja jo pelkkä sisätiloissa oleminen johtaa yleensä ongelmiin. Ikävä kyllä enemmän kun usein valo ei vain riitä ja kamera alkaa puskemaan niin räkäistä ISO sotkua kuviin että huh. Theta antaa vapauksia panoraamakuvaukseen – mutta samalla paljon rajoituksia. Haluaisitko kuvata sisällä? Meh. Melko todennäköisesti ei mitään kauhean suklaista jälkeä. Haluaisitko kuvata yöelämää? Ei todellakaan onnistu. Eli sikäli mikäli ei juokse pitkin maailmaa jalustan ja pitkän suljinajan kanssa, niin valintana on satunnainen shitter priority.

Vaikka teknologia ei aina riitä kurkottamaan, niin on Thetan suhteen osattu ajatella järkevästi.  Kännykän sovellus on melko järkevästi toteutettu ja sen käyttämisen sisäistää ilman suurempaa sähläämistä. Asetusten puolesta tarjolla on hyvän kirjon valintoja ja mahdollisuuksia. Suurin piirtein kaiken pystyy säätämään mitä voisi haluta aina ISO numeroista resoluutioihin. Kuvaustiloja löytyy aina manuaaliin asti ja erityismaininta sallittakoon sille, että siitä löytyy jopa bulb moodi.

Thetalla pystyy myös still kuvien lisäksi kuvaamaan videota. Kuulemma. Itse en yksinkertaisesti edes uskaltanut kokeilla sitä. Halusin kieriä tietämättömyyden nautinnollisuudessa ja sepitellä itselleni ihanuuksia. Theta on vielä ihan ok kamera ja pelkäsin hyvin realistisesti tuon näkökulman pirstaloitumista, jos naksautan videon päälle ja tarkastelen lopputulosta

Uskoakseni voimme yksimielteisesti todeta, että pitäisi olla moraalisesti ja eettisesti väärin tässä vaiheessa teknologian kehitystä kuvata videota 360 kameroilla. YouTubessa on jo valmiiksi aivan liian monta pöperöistä 360 videota, joiden ainoa lopputulos pitäisi olla toimia todistusaineistona roviolle joutumiseen.

Jos teknologia 360 kuvien ottamiseen on toisinaan hieman epäoptimaalinen, niin videon kuvaamiseen se on pahempi pyhäinhäväistys verkkokalvolle asetettavaksi kuin mitä kuudennen ulottuvuuden Calabi-Yau manifoldiksi poimuttunut Lego on varpaan alle astutettavaksi. Eli Reaganien profetiaa lainaten: “Just say no”.

Paluu tulevaisuudessa

Vaan mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun tällainen teknologia yleistyy, kehittyy ja sen tarjonta laajenee? Ottavatko ammattivalokuvaajat sen arsenaaliinsa mukaan? Vai nähdäänkö tulevaisuudessa kenties kuvaajia, jotka omistavat koko uransa ja taitojensa kerryttämisen siihen, että naputtavat tuotoksia vain ja ainoastaan panoraamakameroilla?

Ehkä. Itse olen kyllä melkoisen yllättynyt siitä, kuinka Thetan kaltaisia kameroita ei vielä hyödynnetä juurikaan journalismin osalta. Optimaalisimmillaan se on paras kamera minkä toimittaja voi ottaa kentälle: yhdellä napin painalluksella kasassa on täydellinen kuva koko tapahtuman tai tilaisuuden tunnelmasta ja sen voin upottaa liikuteltavaksi uutiseen tai reportaasiin.

Eikä se silti taistele perinteisen valokuvien kanssa, vaan tukee niitä. Tässä on kuva haastateltavasta, tässä on kuva keskeisestä henkilöstä, tässä on fiilistelykuva, tässä on yleiskuva… Ja tässä on 360 panoraama paikan päältä – hyppää sisään ja koe itse.

Niin. Thetan kaltaisista panoraamakameroista tihkuu sitä potentiaalia vääjäämättömästi muuttaa tulevaisuuden kannalta se konsepti, miten valokuvaukseen ja valokuvaajiin suhtaudutaan. Makrotason muutoksena puhutaan silti vielä kuvaajista, kuvista ja kameroista. Tekniikka on aina sama, tekijät on aina samoja ja prosessi on aina sama kaiken taikansa kanssa. Mutta mikrotasolla kyseessä on radikaali muutos; yksityskohdat ja pikkunippelit käännetään ympäri.

Siinä puhutaan siitä samasta modernin valokuvauksen vallankumouksesta, mitä esimerkiksi Lytron valokenttäkamerat tai Snapchating Spectacles aurinkolasit edustavat. Se että valokuvaus on teknologisesti kokenut vallankumouksen siirtyessään filmistä pikseleihin ei tarkoita sitä, että se jäisi yhteen paradigmaan ikuisesti. Teknologian kehitys tulee aina rikkomaan ja muuttamaan normeja horisonttiin laskeutuvaan aurinkoon asti.

Samalla tavalla kuin nyt 35 milliselle filmille kuvaaminen on nyt historiaa ja fiilistelyä, se mikä nyt käsitetään normiksi tulee jossain vaiheessa olemaan retroilua. Joten on tärkeää ymmärtää siinä mielessä, että tulisi antaa tietty avoimuus vastaanottaa uusia teknologian muutoksia, nähdä niissä optimistisesti niiden potentiaali ja alkaa sijoittamaan niiden uniikkeja käyttötapoja osaksi nykyistä kenttää.

Kultaharkon & suklaalevyn risteytys

Virtuaalitodellisuus niin tallentimien kuin vastaanottimien muodossa on tulossa melkoisella ryöpytyksellä.  Sitä en sitten tiedä, mikä on lopulta sellaisen teknologian muutoksen tarkoitus tai joku perimmäinen juttu. Mutta fakta on se, että niihin on kätkettynä joku muutoksen eliksiiri siihen, miten tulevaisuudessa tullaan kuluttamaan mediaa, ollaan vuorovaikutuksessa ja kommunikoidaan. Tai jotain sellaista.

Markkinoille on ehtinyt jo tunkea Thetan kylkeen kameraa niin LG:n kuin myös Samsungin muodossa. Theta S edustaa Ricolta kolmatta sukupolvea ja sen takana on alkuperäinen Theta ja Theta M15. Markkinoilta löytyy nykyään myös Theta SC, lievästi pelkistetympi malli. Pelkästään jo noissa kolmessa sukupolvessa kehitys on ollut huimaa. Ja tulevaisuudessa on (lue: pitäisi olla) vain se yksi suunta: hinnat laskevat ja ominaisuudet kehittyvät.

Theta on innostava. Kyllä se kelpaisi taskuun. Aina. Ihan kernaasti. Mutta onko siitä järkevää maksaa neljäsataa euroa? Periaatteessa. Pe-ri-aat-tees-sa. Neljä sataa euroa hyväilevän hyvästä panoraama kamerasta ei vaikuta nyt ihan kauhean suolaiselta vaihtokaupalta, mutta kun siinä ei ole kyse edes täydellisyydestä. Thetasta tekee erityisen ärsyttävän, kammoksuttavan ja viheliäisen rasittavan se, että se nyt vain on niin suolaisen kallis ja samalla suolaisen epätäydellinen.

Mutta kyllä se aika namu on. Jännä. Ricoh Theta S edustaa jotain valokuvauksen karkkihyllyä. Turhaa, kallista, epäkäytännöllistä…. Mutta pakko silti saada. Pakko. Edes vähän. Haluaisinko? Aina unelmissani. Ostaisinko? En edes unissani. Olisinko valmis vaihtamaan vaikka toisen munuaiseni siihen? Suurin piirtein.

Samin kommelluksia on tarjolla somessa muodossa @ssamitussa esimerkiksi InstagramissaSamin kotisivut on vilkaistavissa osoitteesta http://www.samiaalto.com/.

Nuorille valokuvaajille ystävällisesti Ricoh Theta S kameran lainasi niiden maahantuoja, Focus Nordic. Eli nöyrä kumarrus ja suuri kiitos heille siitä, että mahdollistivat tämän artikkelin tekaisun.