Päivien ja viikkojen ajomatkat, tuntien vaellukset, huonosti nukutut yöt, märät vaatteet sekä mutaiset ja kolhiintuneet kameravarusteet; nämä ovat asioita, jotka ehkä parhaiten kuvaavat matkailu-/seikkailuvalokuvaajan reissuja. Heräät tunteja ennen auringonnousua vain ehtiäksesi vaeltamaan läheisen vuoren huipulle taltioimaan auringon ensisäteet. Ei ole ihme, etteivät kaikki ryhdy matkakuvaajiksi. Mutta minulle tämä on valokuvauksen suola. Tämä on minun intohimoni.

Olen reissannut kamera kourassa moniin maailman kolkkiin, lähelle ja kauas, mutta löydän silti itseni aina palaamasta Pohjois-Amerikkaan. Olen valehtelematta vieraillut Atlantin toisella puolen jo usean kymmentä kertaa. Tästä huolimatta ei ole pelkoa, ettenkö aina löytäisi uusia rantoja koluttavaksi, vuoria kiivettäväksi tai metsiä samoiltavaksi. Vierailtuani ensin useita kertoja Yhdysvaltojen itärannikolla matkustin viimein reilu viisi vuotta sitten ensimmäistä kertaa länsirannikolle San Franciscoon ja rakastuin täysin Tyyneenmereen, sekä länsirannikon tunnelmallisiin merenrantakaupunkeihin. Tätä seuranneen viiden vuoden aikana olen reissaillut pitkin Yhdysvaltoja aina Havaijia myöten. Nyt haluan jakaa teille reissuistani viimeisimmän, joka oli pitkään suunnitelmissa ollut länsirannikon roadtrip.

Mitä mukaan?

Pakkaaminen on aina reissaamisen yksi haastavimmista puolista. Mitä ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin? Miten aion pakata kaiken fiksusti? Itselle on pakkaamiseen rakentunut tietynlainen rutiini, jota noudatan aikalailla joka kerta. Olen jo alun alkaen tehnyt valinnan ja supistanut kuvauskalustoni kokonaisuudessaan sen verran pieneksi, että pystyn matkustamaan sen kanssa jättämättä yhtään työvälinettä kotiin. Matkustuskalustooni kuuluvat seuraavat varusteet: Nikon D610 runko + vararunko, Nikon 24mm, 50mm ja 70-200mm, Black Rapid -kamerahihna, Benro Travel Angel Tripod, Nikon käsisalama, Macbook Pro 15” sekä minikokoinen läpiammuttava salamavarjo. Tämän lisäksi mukana on tietenkin laturit, useita mikroliinoja, sensoripumppu ja muita kilkkeitä, sekä nykyisin myös polaroid-kamera ja GoPro. Lähtökohtana minulla on, että kaiken tämän tulee mahtua reppuun, joka täyttää kaikkien lentoyhtiöiden vaatimukset käsitavaran koosta. Poikkeuksena tästä kuitenkin kolmijalka, jonka tuikkaan lentojen ajaksi matkalaukkuun.

Itse olen valinnut lentomatkoja ja kamojen kuljettamista varten Lowepro Fastpack 350 repun. Koska Fastpack ei kuitenkaan ole optimaalinen vaellusreppu, olen päätynyt pakkaamaan matkalaukkuuni aina myös toisen repun. Olen havainnut tämän kahden repun taktiikan loistavaksi varsinkin vaellusta sisältävillä reissuilla. Fastpack on lentomatkustuksen kannalta tilava ja oikean kokoinen reppu, jonne saan sullottua vaikka mitä, mutta se ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla pidempään kanniskeluun. Lisäksi Fastpack:in selkäpuolen vetoketjut tekevät siitä erittäin haavoittuvaisen näpyksille. Vaellus-/retkirepukseni olen valinnut Lowepron Flipside repun, loistava pienempi reppu, jota tykkään käyttää vaeltaessa muotoilunsa, kätevyytensä ja jalustapidikkeensä takia. Niinpä esimerkiksi autoreissuilla pidän Fastpack:iäni tietynlaisena satamana tavaroilleni, josta pakkaan aina Flipside reppuun tarvittavat varusteet kutakin vaellusta varten. Matkustaessa pakkaaminen kannattaa aina miettiä huolella siten, että tavarat ovat suojassa sekä varkailta, että kolhuilta ja, että mukana ovat aina oikeat tavarat.

Kameravarusteiden lisäksi jokaista reissua varten pitää tietenkin miettiä muut varusteet. Erityisesti hyvät jalkineet kuten vaelluskengät, sekä vedenpitäviä vaatteita ja repunsuoja kannattaa olla matkassa. Mikään ei turhauta yhtä paljon kun vilustuminen kesken reissun tai huonojen varusteiden takia epäonnistunut vaellus.

Las Vegas

Tämän kertainen reissumme alkoi itseasiassa autottomasti Vegasista. En ole koskaan kummemmin ollut kiinnostunut Las Vegasista, mutta päätin, etten voi tuomita ennenkuin olen poikennut katsastamassa paikan itse. Lisäksi Vegasista on vain lyhyt matka tutustumaan Grand Canyoniin, joka on kyllä tutustumisen arvoinen paikka.

Vegas oli oikeastaan juuri sitä mitä olin odottanutkin. Paljon muovia, vilkkuvia valoja ja peliautomaatteja. Eli erityisesti luonnossa viihtyvälle valokuvaajalle ei mikään unelmakohde. Tuli sitä muutamia kaupunkikuvia kuitenkin napattua, enkä voi kieltää etteikö muutamaa peliautomaattiakin olisi kokeiltu.

Koska aika Vegasissa oli kortilla päädyimme tekemään Grand Canyonille päiväseltään visiitin pienkoneella läheiseltä lentokentältä. Tämä oli sinänsä erittäin hyvä ratkaisu, sillä maisemat pienkoneesta olivat vähintäänkin upeat! Grand Canyonin kohdalla meille osui päivän kanssa huono tuuri, sillä juuri saavuttuamme paikan päälle puhkesi kova myrsky, jonka johdosta useat paikat lähellä kanjonia olivat suljettu. Onnistuin kuitenkin onnekseni napsimaan paikalta muutamia kuvia.

San Diego – Los Angeles

Muutaman päivän Vegas oleilun jälkeen oli aika aloittaa oikea roadtrippimme lentämällä aikaisin aamusta San Diegoon ja ottamalla alle vuokra-auton. San Diegossa käytimme hyväksemme roadtrippaajan parasta ystävää Airbnb:tä, jonka kautta onnistuimme varaamaan loistavan asuinsijan.

San Diego on ollut matkalistallani jo pitkään ja erityisesti rantoja rakastavalle tyypille, kuten minä, se on todellinen taivas. Tutustuimme San Diegossa majailun aikana useisiin mahtaviin rantoihin ja pieniin rantakyliin, joista päällimmäisenä mieleen jäivät mm. Ocean Beach mahtavine surffiputiikkeineen ja laid back -tunnelmineen, Del Mar:in upea junarata aivan meren äärellä sekä Point Loman vuorovesi-altaat ja jyrkänteet.

Koluttuamme viisi päivää San Diegon lähialueita, oli aika siirtyä eteenpäin ja kääntää auton nokka kohti Los Angelesia. Los Angelesissa yksi must-see kohteista oli tietenkin Venice Beach, jonka varrelta löytää mahtavaa rantakaupunki tunnelmaa. Los Angelesissa kiinnosti kuitenkin paljon muukin kuin väenpaljous tällä turistien täyttämällä rantapätkällä, joten pikaisen Venice Beach visiitin jälkeen jatkoimme aivan lähettyvillä olevalle Venice Canals alueelle. Tämä kyseinen alue on yksi Los Angelesin kätketyistä helmistä, sillä tähän kauniiseen paikkaan harva matkailija eksyy.

Los Angeles on kaupunkina hyvinkin laajalle levittäytynyt ja näin ollen siihen tutustuminen vaatiin pidempiä ajomatkoja. Lähialueista esimerkiksi Manhattan Beach on äärimmäisen kaunis. Tunnetuimpien paikkojen kuten Hollywood-kyltin löytäminen ei tuota mitään haasteita, mutta jos tosissaan haluaa tästä länsirannikon reissusta irti mahdollisimman paljon, kannattaa viettää hetki jos toinenkin selaten erilaisia keskustelupalstoja ja artikkeleita. Tämä rannikko on nimittäin täynnä vähemmän tunnettuja, mutta henkeäsalpaavan kauniita maisemia ja paikkoja.

Los Angeles – Malibu – Santa Barbara – Pismo Beach

Pacific Coast Highway:n varrella toinen toistaan kauniimpia rantakaupunkeja on sen verran tiheään, että kartta saa olla käsissä miltein kokoajan. Muuten sitä helposti vain hurauttaa jonkun upean rantakaupungin ohi. Ajaessa pikkuhiljaa etelästä pohjoiseen huomaa kuinka luonto muuttuu pikku hiljaa karummaksi ja kallioisemmaksi. Jokaisen tienmutkan takaa löytyy usein taas erilainen kaunis maisema, joten Pacific Coast Highway:tä ajelevan kannattaa varautua pysähtelemään aikalaisen tiheällä tahdilla.

Matkan yksi henkeäsalpaavimmista ja erikoisimmista paikoista löytyi pienen Pismo Beach kaupungin liepeiltä. Margo Dodd Park on pieni puisto/kallionkieleke tavallisen asuinalueen liepeillä, joka (ainakin vierailuhetkellämme) oli täysin pelikaanien valtaama. Näky (ja haju) oli kuin jostain toisesta maailmasta ja hetken odotettuamme saimme myös kokea yhden erikoisimman näköisistä auringonlaskuista, johon itse olen törmännyt.

Pismo Beach – Morro Bay – Cambria – Big Sur – Monterey

Matkan mielenkiintoisin etappi sijoittui kuitenkin välille Pismo Beach – Monterey. Tähän välille osuu useita upeita kohteita kuten Morro Bay:n erikoinen vuori, taianomainen McWay Falls sekä tietenkin Bixby Creek Bridge. Tämän lisäksi tältä pätkältä löytyy myös muutamia upeita vaellusreittejä vuoria pelkäämättömälle. Joskin aikamoiset maisemat aukeavat jo ihan autotieltäkin.

Jotta yksikään mielenkiintoinen paikka tai piilotettu helmi ei menisi reissun aikana ohi, olin varautunut matkaa varten kuten aiemminkin ja tutustunut paikkoihin mahdollisimman hyvin etukäteen. Riittävän hyvä taustatyö on äärimmäisen tärkeää matkaillessa, sillä usein reissatessa ei ole mahdollisuutta palata samalle paikalle enää uudelleen. Lähteinä scouttaukseen käytän erilaisia vaeltajienoppaita, keskustelupalstoja sekä tietenkin Instagramia ja valokuvausfoorumeita. Kun olen löytänyt mielestäni hienoimmat paikat, sijoitan ne kartalle ja pyrin luomaan niistä mahdollisimman hyvän matkasuunnitelman.

Koko matkan ajan saimme todistaa Kalifornian uskomatonta kuivuutta. Vesipulan vakavuus havainnollistui kuitenkin ehkä parhaiten Point Lobos:in kansallispuistossa lähellä Montereytä. Kuolleet puut ja harmaa maisema olivat toki kauniit, mutta piirsivät samalla todellisen kuvan siitä kuinka huonolla tolalla asiat Kaliforniassa tällä hetkellä ovat.

Monterey – Capitola – Santa Cruz – San Francisco

Reissun viimeisten päivien etappi Monterey – Capitola – Santa Cruz – San Francisco oli minulle tuttu jo aikaisemmilta reissuilta. Tästä huolimatta odotin tätä osuutta suunnattomasti. Erityisesti Santa Cruzin pieneen kaupunkiin kiteytyy juuri paljon sitä, mitä rakastan Kaliforniassa; rento surffikulttuuri, kauniit maisemat ja kiireetön tunnelma.

Reissumme viimeiset päivät vietimme San Franciscossa, joka pysyy edelleen ehkä yhtenä suosikki kaupungeistani. San Francisco tarjoaa loputtomasti sekä kuvattavaa, että puuhattavaa. Tällä kertaa yksi missioistani oli saada Golden Gate -sillasta kuva hieman uudenlaisesta kuvakulmasta. Olen kuvannut Golden Gatea useita kertoja, mutta täytyy todeta, etten ole onnistunut aikaisemmin ottamaan kuvaa, joka mielestäni olisi välittänyt San Franciscon tunnelman realistisella tavalla. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin löytämään sillasta erittäinkin mielenkiintoisen kulman samoiltuani seudulla päivän verran.

Jos tämä pintaraapaisu reissuuni herätti kiinnostuksen Pohjois-Amerikkaa kohtaan, ja olet kiinnostunut kuulemaan aiheesta lisää, kannattaa suunnatta Kuva&Kamera -messuille Messukeskukseen Maaliskuun alussa. Luennoin aiheesta paikan päällä Kuva&Kamera-lavalla Pe 4.3 klo 16.30-17.25 ja Tietoiskulavalla La 5.3 klo 14.00-14.25. Messuilla paneudun aiheeseen tarkemmin, tällä kertaa jopa kahden reissun verran, kerron tarinoita kuvieni takana ja jaan vinkkejä matkakuvaukseen yleisesti. Pyrin myös avaamaan hieman, mitä minä kuvillani tavoittelen ja mitkä asiat koen niissä kokonaisuuden kannalta tärkeimmiksi.

Sillä välin käy tyydyttämässä pahinta matkakuumettasi seuraamalla minua Instagramissa nimellä @lifeofaku sekä NVK:ta nimellä @nuoretvalokuvaajat.