Puhuttaessa kuvankäsittelyohjelmista, on markkinoilla yksi brändi, jolle ei suosiossa tunnu löytyvät vertaista. Ohjelmistoyritys Adobe on ollut suunnannäyttäjä kuvankäsittelyalalla jo kymmeniä vuosia ja voisin miltein väittää, että on mahdotonta löytää valokuvaaja, joka ei olisi koskaan kuullut Adobe:n tuotteista.

Adobe nousi alunperin suosioon ollessaan yksi ensimmäisistä alaa mullistavista kuvankäsittelyohjelmista tietokoneella. Vuosien saatossa sen on onnistunut säilyttämään suvereniteettinsa yleisen toimivuuden, kätevän käyttöliittymän ja sen ohjelmien käyttömukavuuden ansiosta. Adobe Photoshop ja Adobe Lightroom, kaksi erityisesti kuvankäsittelyyn tarkoitettua ja valokuvaajien kannalta mielenkiintoisinta ohjelmaa, ovat molemmat loistavia esimerkkejä Adobe:n ohjelmista. Sekä Photoshop, että Lightroom ovat nimittäin molemmat selkeitä ja johdonmukaisia ohjelmia, jotka yksinkertaisesti vain usein toimivat kilpailijoiden tuotteita sulavammin.

Raakakuvauksen, eli RAW -kuvien, yleistyminen on kuitenkin muuttanut asetelmaa.  Enää tärkein ja aikalailla ainoa vaadittava tekijä ei välttämättä ole mukava käyttöliittymä vaan mukaan on tullut uusi tärkeä aspekti. Raakakonversion laatu on nimittäin noussut mielestäni yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, ja juuri tämä on se kenttä, jolla Adoben suvereniteettia ei voidakaan enää pitää itsestäänselvyytenä.

Mikä on Capture One?

Osa lukijoista varmasti tuntee Phase One:n heidän keskiformaatin kameroistaan. Harvempi on kuitenkaan tutustunut heidän kuvankäsittelyohjelmaansa nimeltä Capture One.  Itse elin pitkään uskossa, että Capture One tukee vain keskiformaatin kameroita ja täten minä perinteisen digijärjestelmäkameran omistajana en voisi kyseistä ohjelmaa hyödyntää. Vajaa vuosi sitten minulle kuitenkin valkeni, että Capture One:ssa on tuki miltein kaikkiin yleisimpiin kameramalleihin ja päätin lähteä testaamaan mistä tässä ammattilaisten hehkuttamassa ohjelmassa on oikein kyse.

Nyt vajaan vuoden käytön jälkeen olen luottavainen, että pystyn antamaan tuotteesta tarkan ja puolueettoman arvion verratessani sitä sen suurimpaan kilpailijaan, Adobe Lightroomiin. Aion avata teille hieman kokemuksiani kyseisistä kahdesta ohjelmasta. Käyn läpi, mitkä ovat mielestäni molempien ohjelmien vahvuudet ja heikkoudet sekä annan myös mahdollisesti vähän osviittaa millaiseen käyttöön kukin ohjelma on omiaan.

Raakakonversio

Kuvatessasi kamerallasi RAW -kuvia perinteisten JPG -kuvien sijaan tallentaa kamera tiedostomuodon nimen mukaisesti kaiken havaitsemansa raakadatan. RAW -tiedosto, toisin kuin JPG -kuva, ei siis ole yleisesti luettava kuvatiedosto vaan käytännössä vain könttä tietoa. Niimpä RAW -tiedoston avaamiseen tarvitaan raakakonverttori, eli kuvankäsittelyohjelma (kuten Adobe Lightroom), joka lukee raakadataa ja muuntaa sen yleisesti luettavaan kuvamuotoon. RAW -tiedoston suurimpana etuna on, että se antaa käyttäjälle suuremmat mahdollisuudet säätää kuvaa jälkikäsittelyssä. JPG:n ja RAW:n eroa voisi siis hyvin verrata esimerkiksi perinteisen Polaroid filmin ja negatiivin eroon. Kuvatessasi Polaroid:ille tulee kuva suoraan valmiina ulos kamerasta (JPG), kun taas negatiivi tulee kehittää kuvaksi pimiössä, mutta silloin taas kuvan lopputulokseen voi vielä vaikuttaa kehitysvaiheessa (RAW).

Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että datan ollessa raakamuodossa, lukee jokainen raakakuvia käsittelevä ohjelma tietoa hieman eri tavalla. Näin ollen kuva, jonka näet Lightroom:issa on yksinkertaisesti vain Lightroom:in tulkinta datasta, ei absoluuttinen totuus. Minkälaiseksi kukin ohjelma sitten kuvan tuottaa riippuu kameraprofiilien laadusta, eli siitä kuinka hyvin ohjelma pystyy luomaan kuvaushetkeä jäljittelevän tulkinnan.

Voisi helposti kuvitella, ettei samasta tiedostosta voi luoda kovinkaan eri tasoisia kuvia vain avaamalla sen eri ohjelmassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Verrattaessa kahta alla olevaa JPG-muotoon muunnettua raakakuvaa voimme nähdä suuriakin eroja sävyssä, tarkkuudessa sekä esimerkiksi kontrastissa.

Yllä oleva Lightroom konversio on näistä kahdesta kuvasta selkeästi vaisumpi. Sen värimaailma on huomattavasti punaisempia ja kuva on yleisesti hieman harmahtava. Myöskin tarkkuudessa voi huomata eroja esimerkiksi tarkasteltaessa mallin hiuksia.

Capture One:n versiossa taas on selvästi enemmän kontrastia ja syvyyttä. Kontrasti, syvyys ja värikylläisyys eivät kuitenkaan ilmene tukkoisuutena vaan kuva on kaikin puolin selkeämpi ja miellyttävämpi silmälle.

Käyttöliittymä

Lightroom veteraanina Capture One:en siirtyminen oli minulle suhteellisen haastava prosessi. Vaikka perustoiminnot ovat samat, on Capture One silti monella tapaa hyvin erilainen ohjelma kuin Lightroom. Capture One:ssa työkalut on jaettu usean eri välilehden alle, kun taas Lightroom:issa kaikki löytyy helposti oikeasta paneelista. Nämä erot eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kummankaan ohjelman eduksi vaan tämä on totuttelemiskysymys.

Capture One:n työkaluvälilehtien käyttö kaatuu kuitenkin yhteen perustavaa laatua olevaan ongelmaan. Joutuessasi editoinnin edetessä vaihtamaan kunkin kuvan kohdalla välilehteä useaan otteeseen, olisi käyttönopeus erittäin tärkeä. Capture One usein kuitenkin hieman kangertelee välilehteä vaihtaessa eikä noin sekunnin odotus ole ollenkaan harvinainen. Tälläinen vain sekunninkin viive ei välttämättä kuullosta isolta asialta, mutta tosiasiassa satoja kuvia editoidessasi alkaa pienikin kankeus ärsyttämään ja tuhlaantuu aikaakin jo tovi. Ongelma on kuitenkin parantunut selkeästi viimeisimpien päivitysten myötä ja ohjelma toimii jo selkeästi jouhevammin.

Välilehtien olemassa olo muuttaa kuitenkin editointiprosessia. “Lightroomainen” edestakaisin selailu ja säätimien useaan kertaan räpläily ei yksinkertaisesti ole Capture One:ssa kannattavaa. Capture One vaatii käyttäjältä selkeästi suoraviivaisemman lähestymisen editointiin. Editointi Capture One:ssa sujuu parhaiten kun seuraat selkeää työnkulkua ja etenet kronologisesti välilehdeltä toiselle. Tällainen editointityyli viestii selkeästi siitä, että Capture One on ensisijaisesti suunniteltu edistyneemmille kuvaajille, joilla on selkeä visio siitä mitä he ovat toteuttamassa.

Vertaillessa Lightroom:in ja Capture One:n käyttöliittymiä on helppo muutenkin nähdä kuinka Capture One tähtää enemmän ammattilaiskäyttöön. Capture One:n käyttöliittymässä miltein koko käyttöliittymä on mukautettavissa käyttäjän omien tarpeiden mukaiseksi ja yleisesti valintoja erilaisille toiminnoille löytyy enemmän. Yksi loistava ominaisuus on, että katalogi on siirrettävissä oikeaan reunaan, joka antaa enemmän tilaa itse kuvalle. Lightroom:in käyttöliittymä taas pyrkii selkeästi pitämään paketin selkeänä, eikä tarjoa käyttäjälle turhaan liikaa valintoja.

Editointi

Keskusteltaessa Lightroom:in tai Capture One:n kaltaisista ohjelmista voidaan editointiominaisuudet oikeastaan jakaa kolmeen osaan: säätöjen ”hienovaraisuus” ja lopputulos, säätimien suunnittelu sekä tietysti editointimahdollisuudet.

Paneudutaan ensin säätöihin ja niillä saavutettaviin lopputuloksiin. Minulle tärkein ominaisuus erilaisissa säätimissä ei missään nimessä ole suurin mahdollinen saavutettu muutos vaan pikemminkin säädön hienovaraisuus. Tämä tarkoittaa, että mitä paremmin ohjelma säilyttää kuvan realistisen ilmeen ja pitää kuvan niin sanotusti koossa säätimiä säädettäessä, sen parempi ohjelma on. Koska kuvankäsittely on hienovarainen laji, on mielestäni korvaamattoman tärkeää, että säätimillä saavutetaan realistinen ja miellyttävä lopputulos. Tässä Lightroom:illa olisi selvästi opittavaa Capture One:sta. Lightroomia käytettäessä tulee aina olla hyvin varovainen, ettei vie säädintä vahingossa liian pitkälle, sillä tämä aiheuttaa usein erittäin rumaa jälkeä. Capture One taas alkaa hienovaraisesti rakentamaan haluttua efektiä ja muutos on hillitty, mutta silti huomattava.

Hyvä esimerkki säätöjen erosta näkyy säädettäessä on Clarityä. Lightroom:issa (yllä) Clarityä säädettäessä tulee hyvinkin nopeasti vastaan raja, jossa kohteen ympärille alkaa muodostua ”sädekehää” ja rajat alkavat vain yksinkertaisesti näyttää rumilta. Capture One (alla) taas pyrkii pitämään kuvan realistisena mahdollisimman pitkään silti lisäten efektiä. Ohessa olevissa rantakuvissa on molemmissa säädetty demonstrointi mielessä Clarity +100 eli molempien ohjelmien maksimiarvoon. Capture One:ssa myös esimerkiksi Claritystä löytyy yhteensä 4 eri valittavaa vahvuutta/tyyliä, joista jokainen antaa hieman erilaisen lopputuloksen.

Säätimien suunnittelua verrattaessa molemmista ohjelmista löytyy omat vahvuutensa. Yleisesti ottaen Capture One pärjää kuitenkin myös tällä saralla paremmin. Erityisesti Capture One:n innovatiiviset värisäätimet ansaitsevat kiitosta mainion käytettävyytensä osalta. Mitä taas tulee paikallisiin säätöihin (Local Adjustments), niin mielestäni Lightroom toimii huomattavasti sulavammin ja säätöjen teko on miellyttävää. Vaikka Capture One tarjoaakin Local Adjustment:eissa enemmän säätömahdollisuuksia antaessaan käyttäjälle käyttöön Layerit, toimii tämä ominaisuus mielestäni enemmänkin itseään vastaan. Layereiden käyttö Capture One:ssa ei vain ole tarpeeksi luontevaa ja sulavaa, ja tuottaa näin käyttäjälle usein vain turhaa päänvaivaa.

Yleisesti ottaen Capture One tarjoaa enemmän säätömahdollisuuksia ja jopa edistyneellä kuvankäsittelijällä saattaa aluksi mennä sormi suuhun kaikkien säätimien keskellä. On kuitenkin syytä miettiä, että ovatko kaikki nämä ominaisuudet tarpeellisia suurimmalle osalle käyttäjistä. Tästä syystä on mainiota, että Capture One:n kaikki osat ovat kustomoitavissa ja liikuteltavissa. Kaikki itselle turhat ominaisuudet voi siis vaikka poistaa kokonaan käytöstä jos niin mielii.

Yhteenveto

Vertailtaessa Lightroom:ia ja Capture One:a keskenään on mahdotonta valita absoluuttista voittajaa. Molemmat ohjelmat loistavat eri osa-alueilla ja voisikin pikemminkin linjata, että molemmilla on omat käyttötarkoituksensa ja käyttäjäryhmänsä.

Kun mietitään Lightroom:ia on helppo nähdä mihin sen suosio perustuu. Se ei ehkä tarjoa markkinoiden parasta kuvanlaatua tai suurinta määrää säätömahdollisuuksia, mutta se tarjoaa kaiken välttämättömän selkeässä ja hyvin toimivassa paketissa. Se on riittävän yksinkertainen amatöörikuvaajan sisäistettäväksi, mutta samalla riittävän laaja, jotta myös ammattikuvaaja tulee sillä mainiosti toimeen. Yhtenä sen suurimmista eduista on lisäksi sen nopea käyttöliittymä. Esimerkiksi hääkuvia editoidessa on Lightroom selkeä valinta. En voisi kuvitella käsitteleväni satoja, ellei jopa tuhansia kuvia yhdessä viikonlopussa käyttäen Capture One:a kun taas Lightroom:issa tämä onnistuu suhteellisen vaivattomasti.

Jos on kuitenkin kyse muoto-, mainos- tai esimerkiksi editorialkuvista, joissa vaaditaan korkeaa laatua ja käsiteltäviä kuvia on määrällisesti vähän, vie Capture One voiton. Sen ylivoimainen kuvanlaatu ja erinomaiset säätöominaisuudet vain yksinkertaisesti takaavat paremman lopputuloksen. Erityisesti kuvat, jotka tullaan editoimaan loppuun Photoshop:issa, mutta vaativat silti hyvän raakakonvertoinnin ja pientä pohjahienosäätöä, on syytä käsitellä Capture One:n puolella. Painottaisin kuitenkin, että vaikka moni harrastekuvaaja jahtaa kuumeisesti parasta mahdollista kuvanlaatua niin siirtyminen Capture One:en on tuskin kuitenkaan heille oikea päätös. Capture One vaatii käyttäjältä kokemuksen tuomaa järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Capture One nousee oikeuksiinsa vasta kun kuvaaja on kykenevä järjestelmällisesti toteuttamaan visionsa kuvaushetkestä aina lopputulokseen asti ilman kokeiluja ja testailuja. Capture One:n käyttöliittymä ei yksinkertaisesti vain taivu riittävän sujuvasti kokeilevalle editoijalle. Lightroom -käyttäjä, joka tykkää kokeilla kuvia summittaisesti eri asetuksilla, värillisenä ja mustavalkoisena sekä erilaisilla rajauksilla, repisi varmasti pelipöksynsä Capture One:n säädinviidakossa.

Onko sitten hyödyllistä tai perusteltua omistaa sekä Lightroom, että Capture One, kuten minä. Tähän vastaisin, että ei oikeastaan. Capture One:n ja Lightroom:in ollessa hyvin samankaltaisia ohjelmia, ei niiden rinnakkaiskäyttö näin ollen ole millään tasolla mielekästä tai käytännöllistä. Koska molemmista ohjelmista löytyy oma katalogisysteeminsä, on myös erittäin todennäköistä, että rinnakkaiskäytöllä saa vain oman kuvakirjastonsa hyvinkin sekaisin. Voidaan siis sanoa Adoben pelanneen pelinsä suhteellisen taitavasti. Adobe nimittäin tarjoaa Photoshop:ia ja Lightroom:ia yhteispaketissa suhteellisen huokeaan hintaan (Adobe Photography Plan 12,39 €/kk), jonka ansiosta monet valokuvaajat päätyvät käyttämään Lightroomia jo kustannussyistä (Capture One 12 €/kk).  Capture One on oiva valinta valokuvaajalle, joka tietää sitä tarvitsevansa, mutta suurimmalle osalle valokuvaajista Lightroom on yksinkertaisesti selkein ja helpoin valinta.

Osallistu keskusteluun ja kommentoi alle mitä kuvankäsittelyohjelmia sinä käytät ja miksi.

Lisää seikkailu ja lifestyle -henkistä materiaalia löytyy Instagramissa ja Facebookissa nimimerkillä @lifeofaku sekä kotisivullani.

Löydät myös Nuoret Valokuvaajat on Instagramissa nimimerkillä nuoretvalokuvaajat.