Keskikoon ja sitä suurempien kennojen tuomaa syväterävyyttää ilman suuria ja kalliita välineitä? Tässä artikkelissa valokuvaaja Iiro Rautiainen opettaa teille kuinka tämä on mahdollista. Kyseisen tekniikan keksi amerikkalainen häävalokuvaaja Ryan Brenizer ollessaan omalla häämatkallaan…
Johdantoa
Idea on sama kuin normaalissa panoraamakuvauksessa, jossa lopullinen kuva
muodostuu monesta yksittäisestä kuvasta luoden laajemman näkymän
edessä avartuvasta maisemasta. Eli ei eroa palapelistä juuri ollenkaan! Tämä on
erittäin hyödyllinen ja käyttökelpoinen tekniikka esimerkiksi silloin kun
esimerkiksi halutaan saada jostain jäätävän kokoisesta sillasta kuva, mutta
objektiivin laajinkaan polttoväli ei sitä saa mahdutettua samaan kuvaan.
No miten tämä Bokeh -panoraamakuvaus sitten eroaa ”normaalista”
panoraamakuvauksesta? Bokeh -sana ensinnäkin tarkoittaa lyhyen syväterävyyden
luomaa nättiä taustan summennusta. Bokeh -panoraamakuvauksessa yritetään
täten luoda laajempi näkymä maisemasta luoden samalla illuusio, että se olisi
otettu laajalla ja erittäin valovoimaisella objektiivilla. Osaltaan se myös
muistuttaa keskikoon kennoja.
Tämä efekti on mahdollista luoda objektiivilla, jonka polttoväli on suhteellisen
pitkä ja jolla on valovoimaa runsaasti. Tällaisia optiikoita ovat esim. 85mm f/1.8,
100mm f/2.0, 135mm f/2.0 ja 200 f/2.8. Myös ns. pimeämmillä objektiiveilla
tämä onnistuu vaikkakaan efekti ei olekkaan silloin niin ilmiselvä. Laajemmalla
objektiivilla kuten 50mm f/1.4 kuvatessa efekti ei ole enää niin voimakas ja
vääristymien syntyminen on todennäköisempää jos yrittää tehdä kovin laajaa
näkymää.
Kuvaustilanteessa
Mitä kuvaustilanteessa sitten tulisi muistaa? Jotta jälkikäsittely olisi
mahdollisimman helppoa ja vaivatonta tulisi tähän vaiheeseen panostaa!
1. Kamera jalustalle, jotta saisit koottua kaikki palaset mahdollisimman samasta
kohdasta. Käsivaraltakin voi kuvata, mutta jos kameran sijainti muuttuu liikaa
esim. kuvaajan heilumisen takia, perspektiivien ja etäisyyksien kanssa voi tulla
ongelmia yrittäessäsi luoda realistisen näköistä lopputulosta.
2. Laita kaikki mahdolliset asetukset manuaalitilaan! Tämä tarkoittaa kameran
tarkennusta, valkotasapainoa, suljinaikaa, aukkoa ja ISO -arvoa. Näin vältät
valotusarvojen muuttumisen kesken kuvauksen, jolla taas vältät suuren hiustupon
kertymisen lattialle yrittäessäsi saada kuvia jälkikäsittelyssä täsmäämään
keskenään.
3. Käytä mahdollisimman pitkää ja valovoimaista objektiivia efektin
maksimoimiseksi! Ota huomioon myös taustan etäisyys kohteestasi.
4. Suunnittele rajaus tekemällä ns. kuivaharjoittelua siirtämällä kameraa halutun
alueen läpi niin, että jokainen alue tulisi katettua.
5. Yritä sisällyttää kuvaan myös hieman etualaa jotta kuva saa syvyyttä.
6. Anna raikua!
Jälkikäsittely
Tämä on se vaihe sitten missä lopullinen kuva luodaan ja (epä)onnistumisen tunteet koetaan! Itselläni on yleensä tapana ennen yhdistämistä peruskäsitellä yksi ns. pääkohdekuva ensimmäiseksi. Tämä kattaa terävöityksen, valkotasapainon tviikkaukset ja muuta pientä säätöä. Ihan vain sen takia, että tämä on tilanne missä minulla on vielä RAW -tiedosto käytettävissä ja säätövaraa on paremmin kuin jpeg -tiedoston kanssa. Käsiteltyäni tuon yhden kuvan, täsmään asetukset muihin panoraamakuviin. Mitään hirveitä säätöjä ei voi kuitenkaan tehdä, sillä niiden kokonaisvaikutusta muihin kuviin on vaikea arvioida tässä vaiheessa vielä.
Alla näyttökaappaus kuvista jotka otin esimerkkikuvaani varten. Kuten muuten huomaatte, kuvat pystyasennossa. Tämä on taas oma fiksaatio aiheesta, mutta olen kokenut tämän vähentävän vääristymien syntymisen omalta osaltaan verrattuna siihen jos ottaisin ne vaakakuvina.
Koska tietokoneeni suorituskyky on melko huono, joudun yhdistämään kuvat panoraamaksi jpeg -muodossa sekä suhteellisen pieniresoluutioisina. Mikäli potkua riittää niin yritä tehdä panoraamat aina parhaimmalla mahdollisella laadulla. Photoshopissa on alla olevan polun mukainen ohjelma, jonka avulla panoraamojen luonti on oikein helppoa. Photomergissä sitten ei tarvitse tehdä muutakuin valita halutut tiedostot ja antaa koneen tehdä loput!
Bokeh -panoraamoja tehdessä saattaa kohdata sellaisen ongelman, jossa Photoshop ei tunnista selviä rajoja tai muotoja kaiken sen epäterävän mössön seasta. Tällöin lopputuloksesta saattaa jäädä uupumaan ruutuja. Näihin tilanteisiin ”Interactive Layout” on hyvä, jolloin käyttäjälle jää mahdollisuus itse lisätä helposti kuvat haluamilleen paikoille.
Kun kone on aikansa raksuttanut, läväyttää se lopputuloksen auki ruudulle. Jos ja
kun haluat säilyttää mahdollisuuden muokata tiedostoa tässä muodossa missä
kaikki tasot/layerit ovat olemassa, kannattaa se tallentaa PSD -tiedostona omaan
kansioonsa.
Tämän jälkeen voit tehdä ”Flatten Image” komennon jolloin kaikki layerit
sulautuvat yhteen muodostaen yhden kokonaisen kuvan. Sitten kuva ei
vaadikkaan muuta kuin rajaamisen ja säädöt haluamallasi reseptillä jolloin
pläjäys onkin valmis!
Kuva on otettu 5D + Sigma 85mm f/1.4 kombolla ja kuvia tuli kaiken kaikkiaan 25
kappaletta.
Alla vielä muutama muu esimerkki kyseistä tekniikkaa
hyväksikäyttäen.
Lisää Iiron kuvia löytyy täältä: Portfolio / Blogi / Facebook / Flickr
Muista tykätä NVK:sta Facebookissa
