Musiikkidiggareiden kesän kohokohtia ovat festivaalit, jotka täyttävät kesän viikonloput mielenkiintoisine artistikattauksineen. Musiikkia fanittavalle valokuvaajalle festivaalit ovat oiva tapa yhdistää kaksi intohimoa: musiikin ja valokuvauksen. Musiikkifestivaaleilla bändejä on esiintymässä monta sorttia, ja isoilla lavoilla artisteilla on tilaa esiintyä, ja isojen lavavalojen lisäksi luonnonvaloakin on saatavilla.

Festivaaleille erillinen kuvauslupa vaaditaan lähes poikkeuksetta. Kuvauslupa oikeuttaa järjestelmäkameran tuomisen festivaalialueelle, sekä artistien kuvaamisen lavan etuosasta eli niin kutsutusta photopitistä.  Klubikeikoille on yleensä helpompi saada kuvauslupa, ja monelle keikalle saa tuoda kameran ilman lupiakin. Myös joillekin festivaaleille saa yleisö tuoda järjestelmäkameroita. Kameraa koskeviin sääntöihin kannattaa tutustua ennen festivaaleille menoa.

Pienet klubikeikat ja festivaalit jakavat kuvaajien keskuudessa mielipiteitä. Toiset kuvaajat tykkäävät kuvata pienillä klubeilla, joissa pääsee bändiä lähemmäksi ja liikkumaan vapaammin. Toiset pitävät isoista festivaaleista niiden runsaan artistikattauksen, parempien valojen ja isompien lavojen takia. Kummassakin on omat etunsa.

Festivaalien ja niiden isojen lavojen ehdoton vahvuus on hieno valaistus. Etenkin isoilla artisteilla myös valoshow:n on panostettu. Vaikka artisti itse ei juuri liikahtaisi soittimensa tai mikkinsä takaa, saa valoista lisämaustetta kuviin. Festivaalien lavavalot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Tällöin luonnonvaloa riittää vielä valaisemaan lavaa, mutta lavavalot erottuvat hienosti.

Itseäni konserttikuvauksessa kiehtoo kontroillomaton tilanne, jossa muuttuvana tekijänä on artistin lisäksi myös lavan valot ja savu. Koitan etsiä mielenkiintoisia tapahtumia sekä valon ja varjon yhdistelmiä. Pyrin myös saamaan artistien tunnelatauksen ja keikkatapahtuman fiiliksen näkymään kuvissani. Perinteinen, tiukasti rajattu kuva artistista on mielestäni tylsä, jos siinä ei ole mitään koukkua, esimerkiksi artistin ilmeessä.

Vaikka kuvauslupaa ei festivaalille heltiäisi, on festivaaleilla silti paljon kuvattavaa. Yleisön seasta voi yhtälailla saada hyviä konserttikuvia – jopa mielenkiintoisempiakin, kuin lavan edestä. Yleisöstä kuvaan voi sommitella etualalle yleisöä, tai vaikkapa festivaalialueen rakennelmia. Myös itse yleisöstä löytyy paljon kuvattavaa. Raskaan musiikin keikoilla moshpitit ovat hauskaa kuvattavaa – niiden seassa saa olla varovainen ettei itse vain tempaannu mukaan.

Kuvausseikkailuni jatkuvat Instagramissa sekä Twitterissä nimimerkillä @mpylkko.

Myös Nuoret Valokuvaajat on Instagramissa nykyään! Löydät meidät nimimerkillä nuoretvalokuvaajat.