Kuluneen vuoden aikana olen huomannut kuvankäsittelyn jakavan valokuvaajat eri kuppikuntiin. Etenkin omassa paikallisessa kameraseurassa osa vanhan koulukunnan filmikuvaajista tuntuu vierastavan kuvien jälkikäsittelyä vedoten siihen, ettei ennenkään kuvia ole käsitelty. En ehkä täysin allekirjoita sitä etteikö työn jälkeen olisi pystynyt  vaikuttamaan kamera omien säätöjen ulkopuolella. Nykyään digiaikana kaikki on tehty vaan huomattavasti helpommaksi. Esimerkiksi ennen käytettiin liukuvärisuotimia, jotka nykyään voidaan täysin korvata kuvankäsittelyohjelmalla sen suurempaa osaamista vaatimatta. Todella rankat kuvamanipulaatiot ovat taas aivan oma taiteenlajinsa, ja ymmärrän siinä tilanteessa miksi osaa näistä filmiajan konkarikuvaajista ahdistaa. Onko syynä kateus, kun filmiajan kuvaaja on kuvannut filmille viimeiset 30 vuotta saamatta mahdollisuutta liittää omien kuviensa henkilöitä satumaiseen kuvankäsittelyllä luotuun ympäristöön?  Eri syitä on varmasti yhtä monta kuin on kuvaajiakin, mutta kysymys kuuluukin: Mikä on kenenkin syy pitää tai olla pitämättä kuvien käsittelystä?

Oma näkemykseni asiaan on se, että omia kuviaan saa käsitellä ihan vapaasti niin paljon kuin tahtoo ja osaa, miten vain saa oman viestinsä tuotua kuvan kautta perille kohdeyleisölleen. Pidän rajusti manipuloituja kuvia häilyvästi valokuvauksen ulkopuolella omana taiteenlajinaan, sekä arvostan suuresti osaavia ”photoshop-velhoja” ja seuraankin mielenkiinnolla monia erittäin taitavia alan harrastajia, ja joskus itsekin pyrin loihtimaan jotain utopistista mitä pelkällä kameralla ei pysty luomaan. Mitä puolestaan arkisempaan kuvaamiseen tulee, niin pääasiassa kaikki omat kuvani kuvaan rawina, jotta minulla olisi enemmän varaa korjata valotusta jälkikäteen, joskin pyrin aina valottomaan kuvat mahdollisimman hyvin jo paikan päällä. Arvostan myös filmikuvaamiselle yhä tänä päiväkin omistautuneita kuvaajia, jotka sinnittelee vielä omissa pimiöissään vedostamassa taideteoksiaan. Pähkinänkuoressa pidän digitalisoitumisen tuomia mahdollisuuksia siunauksena valokuvaamiselle, ja mahdollisuutena luoda jotain mitä emme ole ennen pystyneet luomaan.

 

Nyt kun allekirjoittanut on nostanut kissan pöydälle, niin kysynkin teiltä kaikilta teidän omaa mielipidettä kuvankäsittelyn suhteen, ja minua kiinnostaa myös kuvaako joku vielä filmille ja kehittääkö joku jopa omia kuviaan pimiössä? Kuvankäsittelyn mestarit voisivat puolestaan astua esiin, ja jakaa kanssamme suurimmat tekniset taidonnäytteenne.