Pari kuukautta sitten meitä lähestyttiin Tanskasta Aarhus Independent Pixels -tapahtuman yhden järjestäjän Esben Perssonin toimesta. Hän kysyi edustammeko suomalaisia nuoria valokuvaajia, ja voisimmeko mainostaa hänen järjestämää tapahtumaa, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen nuoria video- ja valokuvaajia pohjoismaista. Tietysti suostuimme antamaan tukemme tapahtumalle, koska NVK kohderyhmänä tällaiseen tapahtumaan ei luonnollisesti voisi olla yhtään osuvampi. Tutustuimme itsekin tapahtuman nettisivuihin ja koimme tarpeelliseksi tilata lennot Tanskaan ja mennä katsastamaan mistä tässä tapahtumassa on oikein kyse.
Tilasimme lennot hieman ex-tempore fiiliksellä. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, joten emme voineet etukäteen tietää mitä odottaa. Festivaalialueena toimi Aarhusin kaupungin taideakatemian tilat, joten luvassa saattoi olla moderni kampusalue, yksi historiallinen iso oppilaitos tai mitä tahansa. Koska lähdimme matkaan fiilispohjalta, emme sen kummemmin edes luoneet minkäänlaisia mielikuvia tapahtumasta. Menimme avoimin mielin tutkimaan mikä meitä oli odottamassa. Tarkistimme vain hotellin ja tapahtuman osoitteen ja sijainnin kartalla.
Ihan millaisena tahansa olisimme tapahtuman ajatelleet etukäteen, niin todennäköisesti varsinainen miljöö ja festivaalin toteutus olisi tullut mieleen vasta listan loppupäästä. 15 metriä ennen pelipaikoille pääsemistä huomasimme maassa oransseja vanerista leikattuja jalanjälkiä, jotka johdattivat meidät porttikongiin joka jatkui käytävämäisenä kapeahkona sisäpihana. Ympäri pihaa oli ripoteltu vanerista askarreltuja oranssimustia kuutioita, jotka kuvastivat tapahtuman pixeleitä. Kyltit kahdeksaan eri näyttely- / luentotilaan oli myös vaneria joihin oli maalattu spraymaalilla tilan nimi ja näyttelyn sisältö. Ympäriinsä rappujen kaiteisiin, räystäisiin, oven kahvoihin ja kattoihin oli kiinnitetty teeman mukaan ohutta oranssia narua. Kyseinen tiilistä ja betonista kyhätty kolkko kolmikerroksinen rakennuskompleksi oli kokonaisuudessaan ollut aikoinaan tupakkatehdas.
Alkuun kokonaisuus tuntui melko huolimattomasti järjestetyltä, ja hetkellisesti mietimme oliko tämä tapahtuma matkustamisen arvoinen. Järjestelyt olivat kuitenkin pahasti kesken. Tapahtuma järjestettiin pienellä budjetilla ja noin 45 hengen talkooporukalla. Viimeisen viikon ajan järjestäjät olivat tehneet töitä kellon ympäri, mutta kiistämätön tosi asia oli valitettavasti se ettei kellotaulun numerot antaneet armoa järjestäjille. Kaikesta kotikutoisuudesta huolimatta boheemi ympäristö oli todella toimiva underground-henkiselle taidetapahtumalle. Tunnelma oli vertaansa vaille, kun paikka alkoi hiljalleen tulvia tapahtumasta kiinnostuneita ihmisiä. Kävimme alueella viikonlopun aikana muutamia kertoja, ja mieltä lämmitti kun kerta toisensa jälkeen jotain uutta pientä ehostusta ympäristössä oli tapahtunut. Lyhykäisyydessään tapahtumasta ja ympäristöstä tunsi, että se oli järjestetty järjettömän suurella tunteella ja rakkaudella taidetta kohtaan. Alueella vierailleet tuhannet ihmiset ruokki festivaalin tunnelmaa, ja viikonlopun edetessä tunsimme kuinka tapahtuma oli kasvanut hetki hetkeltä huikeaksi spektaakkeliksi, josta järjestäjät voivat todellakin olla ylpeitä, MAHTAVAA!
Sunnuntaina matkustaessamme takaisin Suomeen fiilikset oli todella huikeat. Saimme kunnian tutustua lukuisiin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin (tapahtuman järjestäjät Esben ja Anders, galleristi Beate Cegielska, Valokuvataiteilijoiden liitto ry:n toiminnanjohtaja Alla Räisänen, Pohjoisen valokuvakeskuksen ohjaaja Julia Heikkinen sekä lukuisat haastatellut ihmiset), seikkailla maassa jossa emme kumpikaan ole aiemmin käyneet, kuunnella inspiroivia luentoja ja tarinoita ihmisten elämästä ja ennen kaikkea kokea ainutlaatuinen video- ja valokuvaus festivaali. Ainut asia joka jäi hieman harmittamaan on se, että aikaa oli rajallisesti ja kellon viisarit tuntuivat pyörivän poikkeuksellisen nopeasti eteenpäin. Tämä kokemus jätti jotain suurta ja sitkeää matkailuhampaan koloon, ja kenties palaamme takaisin tämän kulttuurikaupungin syleilyyn nauttimaan näyttelyistä, lukuisista kahviloista sekä mukavista ihmisistä. Lähestulkoon vatsahaavan verran kahvia idyllisissä kahviloissa nauttineena voimme vilpittömästi suositella Aarhusia kulttuurin täyteisenä kaupunkilomakohteena, erityisesti ensi vuonna AIP -tapahtuman aikaan.
Teksti ja kuvat:
Esa Rosqvist – FB / portfolio / instagram / blogi / 500px
Samuel Glassar – FB / portfolio / instagram / blogi
Muista tykätä NVK:sta Facebookissa
Seuraa lisäksi meitä Blogilistassa: 