Viime vuonna Sakari A. Mäkelä kirjoitti tutoriaalin yöllä kuvaamisen saloista, joka keskittyy pääasiassa maisemien taltioimiseen. Mahdollisuudet yöllä kuvaamiseen eivät rajoitu ainoastaan maisemien kuvaamiseen, vaan avaavat täysin uuden maailman joka kutsuu sinut ja kamerasi leikkimään kanssaan. Tällä kertaa keskitymme öiseen taivaaseen ja meitä ympäröiviin tähtiin.
Ehdoton ystävä näille kuvausreissuille kameran lisäksi on kolmijalka ja mahdollisimman valovoimainen (pieni f-arvo) linssi mitä omista kokoelmista löytyy. Kolmijalka on ehdoton, koska riittävän pitkää valotusta on mahdoton kuvata käsivaralta. Mahdollisimman valovoimainen linssi on omiaan, kun tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon valoa pimeyden keskellä. Tässä vähän suuntaa antavia arvoja kuvaamiseen.
- Suljinaika on syytä pitää suhteellisen pitkänä (15 – 30 sek.)
- Aukko on pidettävä mahdollisimman suurena (pieni f-arvo)
- Mahdollisimman suuri ISO-arvo (siinä määrin miten kenenkin kamera kestää kohinaa)
- Tarkennus manuaalisesti äärettömään
On hyvä huomioida että maapallo pyörii kaiken aikaa, joka tarkoittaa ettei taivas pysy paikoillaan, vaan näyttää pyörivän meidän pienen planeettamme ympäri taukoamatta. Tästä syystä meidän on suhteutettava suljinaika objektiivin polttoväliin, muuten tähdet muuttuvat pisteiden sijasta viiruiksi.
Tämän viiru-ilmiön estämiseksi joku nero on kehittänyt kaavan joka kulkee nimellä ”500 rule”. Kaava on hyvin yksinkertainen, jaetaan luku 500 objektiivin polttovälillä (tässä kohtaa täytyy huomioida myös kameran mahdollinen croppikerroin). Kaavan tulos on maksimi suljinaika sekunteina jota voidaan käyttää ettei tähdet veny viiruiksi. Esimerkkinä täysikennoisen kameran nokalla olevan objektiivin polttoväli on 30mm. Jaetaan luku 500 polttovälillä (30) ja tulokseksi saadaan noin 17 sekuntia ( 500/30=16,67 ). Yleisesti 17 sekunnin suljinaikaa ei kameroissa ole saatavilla, joten voidaan käyttää 15 sekunnin valotusta. Teidän elämää helpottaakseni tein excelillä kaavion, jonka avulla voitte katsoa oman objektiivinne pisimmän suljinajan.
Syy miksi valitsemme mahdollisimman valovoimaisen linssin on yksinkertaisesti se, että pilkkopimeässä kuvatessa tarvitsemme kaiken mahdollisen avun saadaksemme tähdet tuikkimaan kuvissamme. Samasta syystä nostamme ISO-arvon mahdollisimman suureksi siinä määrin missä kenenkin kamera kestää kohinaa. Tarkoituksena ei siis ole valita suurinta mahdollista ISO-arvoa joka löytyy teidän kamerastanne, vaan suurin mahdollinen ISO-arvo, jolla otetuissa kuvissa on siedettävä kohina kuvassa näkyvien tähtien määrään suhteutettuna. Muistakaa, että pienen kohinan voi korjata kuvankäsittelyllä. Henkilökohtaisesti kuvaan ISO 800 – 3200 Nikon D300S:llä.
Jokainen linssi on yksilö, ja on syytä selvittää ENNEN kun lähdet kuvaamaan, missä kohtaa tarkennusrengasta sinun objektiivissasi on ääretön tarkennus. Vaikka linsseihin on merkitty ∞ -merkillä äärettömän tarkennus, niin varsinainen tarkennuskohta välttämättä ei ole täsmälleen sen merkin kohdalla.
Kaikki kuvat on suotavaa ottaa RAW-formaatissa, jotta kuvien valkotasapainoa voidaan säätää koneella myöhemmin. Jos välttämättä haluat kuvata jpeg-formaatissa, niin suosittelen määrittelemään valkotasapainon tungsten-tilaan tai määrittelemään valkotasapainon manuaalisesti.
Sopiva kuvauspaikka kannattaa valita huolella. Kaupunkien keskustoista, kauppakeskuksista, lentokentistä, tiheistä asuinalueista, teollisuusalueista ja isoista tehtaista kajastaa valoa taivaalle, ja tätä iljettävää valoa, jota kukaan tähtikuvaajista ei halua omiin kuviinsa kutsutaan nimellä valosaaste. Kuvauslokaation tulee näin ollen olla jossain erittäin pimeässä paikassa, noin 10 km valosaasteen lähteestä. Hyviä alueita voi katsastaa myös valosaastekartasta.
Näillä eväillä erinomaisia kuvauksia toivotellen
– Esa Rosqvist: facebook, blogspot, 500px
Muista tykätä NVK:sta Facebookissa
Seuraa lisäksi meitä Blogilistassa: 